pietari Brahen(1602-1680)luuttukirja
Loppuvuodesta 2021 Pilfink records julkaisi CD:ni, jonka pääasiallinen lähde on Pietari Brahe nuoremman (1602 - 1680) muistiin kirjoittama kokoelma luuttutabulatuureja, jota säilytetään Skokolsterin linnankirjastossa Ruotsissa. Olin etsinyt aihetta omalle luuttulevylleni ja erityisesti minua kiinnosti löytyisikö Suomesta tai Pohjolasta sopivaa teemaa. Löysin Brahen luuttukirjan tutkiessani ruotsalaisia lähteitä ja tutustuessani siihen lähemmin, huomasin kuinka mielenkiintoinen kokoelma on sekä musiikillisesti että kulttuurihistoriallisesti.
Brahe opiskeli useissa ulkomaisissa yliopistoissa ja matkusteli laajasti Euroopassa. Viitisenkymmentä luuttusävellystä sisältävä käsikirjoitus on päivätty 1620 Giessenissä Saksassa, jossa Brahe opiskeli yliopistossa kahden vuoden ajan. Siellä hänen opintoihinsa kuului muun muassa ranskaa, hepreaa, juridiikkaa - ja luutunsoittoa. Luuttukirja sisältääkin mitä ilmeisimmin hänen musiikkiopintonsa muistiin kirjoitettuna. Paikoitellen kappaleet ovat siinä määrin edistyneitä, että Brahen voi olettaa opiskelleen luuttua jo lapsena Ruotsissa. Luutunsoittoa harrastettiin Ruotsissa 1500-1600 luvuilla ylimystön keskuudessa kuninkaallisia myöten.
Painettuja luuttumusiikin kokoelmia oli tuohon aikaan vähän. Musiikkia on säilynyt paljon käsikirjoituksina, joista monet oli koonnut innokas amatööri tai opiskelija. Usein tällaisia lähteitä vaivaavat epäselvä käsiala, pikkuvirheet ja suurpiirteisyys. Brahen luuttukirja ei ole tässä suhteessa poikkeus. Niinpä tällä levyllä kuullaan sekä musiikkia sellaisenaan kuin se luuttukirjaan on merkitty, että koristeellisempia versioita samoista kappaleista. Nämäkin kuuluivat varmasti osaksi Brahen musiikillista maailmaa.
Luuttukirjan musiikista
Suuri osa luuttukirjan kappaleista on tansseja kuten ballettoja, galliardeja, pavaneja ja couranteja. Musiikki on melko tyypillistä 1600-luvun Keski-Eurooppalaista luuttuohjelmistoa. Erityisesti ranskalainen, englantilainen ja saksalainen musiikki ovat hyvin edustettuina. Yksittäisistä säveltäjistä eniten kappaleita on englantilaiselta John Dowlandilta, viiden teoksen verran. Dowland työskenteli vuosisadan vaihteessa Tanskan hovissa ja hänen musiikkinsa oli yhä suosittua vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Englantilaisia teatteri- ja muusikkoseurueita kiersi Pohjois-Saksassa ja Puolassa 1600-luvun alkupuolella, mikä voi osittain selittää englantilaisen musiikin suurta osuutta Brahen luuttukirjassa. Ruotsalaista tai pohjoismaalaista musiikkia luuttukirjassa ei ole.
Käsikirjoituksessa on useita koraalimelodioiden luuttusovituksia, intabulaatioita. Brahe oli luterilainen ja Giessen oli nimenomaan luterilainen opinahjo. Niinpä ei ole yllättävää, että näiden koraalimelodioiden joukossa ovat muun muassa Lutherin virsinä tunnetut Jumala ompi linnamme (25) ja Enkeli taivaan lausui näin (29). Luuttukirjan koraalimelodioiden intabulaatiot ovat hyvin koristeellisia ja sellaisina melko ainutlaatuisia koko luuttukirjallisuudessa. Luuttukirjassa on muitakin kappaleita, joita ei tiettävästi löydy mistään muusta lähteestä. Tällaisia ovat mm. Charles Boquetin Lamentatio ja tuntemattoman säveltäjän Phantasia, jossa luuttu on viritetty varsin poikkeukselliseen avoimeen B-duuri sointuun.
Pietari Brahen elämästä
Per Brahe (Suomessa Pietari Brahe) oli ruotsalainen kreivi, joka lyhyen sotilasuransa jälkeen työskenteli maansa hallinnossa useissa merkittävissä tehtävissä. Suomen kenraalikuvernöörin tehtävän lisäksi hän toimi mm. drotsina, joka oli valtakunnan korkein virka-asema kuningashuoneen jälkeen. Brahen aseman merkittävyyttä ja työuran pituutta kuvaa, että hän 73-vuotiaana drotsina painoi kruunun kolmannen kerran uuden hallitsijan päähän Kaarle XI:n kruunajaisissa vuonna 1675.
Brahe lähetettiin Suomen kenraalikuvernööriksi kahteen otteeseen, vuosina 1637 – 1640 ja 1648 – 1654. Ruotsin suurvalta-asema ja kolmikymmenvuotinen sota vaativat yhä lisää resursseja. Valtion Pohjanlahden itäpuoleista osaa, eli Suomea, oli kehitettävä verotulojen ja armeijan väenoton lisäämiseksi. Brahe ei ollut ensimmäinen tehtävään lähetetty kenraalikuvernööri, mutta hän oli tehokkain. Hän teki kymmenen pitkää tarkastusmatkaa, joiden ansioista hän sanoi tuntevansa Suomen paremmin kuin suomalaiset itse. Maahan perustettiin kymmenen uutta kaupunkia ja postilaitos. Koululaitosta ja hallintoa kehitettiin. Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, perustettiin. Brahen hallintokaudet olivatkin poikkeuksellista kehityksen aikaa Suomessa.
Brahe kirjoitti päiväkirjaansa ensimmäisen kenraalikuvernöörikautensa päätteeksi: ”Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen.” Jälkeenpäin Brahea on muisteltu nimenomaan Suomessa. 1800-luvulla kansallisuusaatteen vallitessa etsittiin historiasta suureen kansalliseen kertomukseen sopivia suurmiehiä, ja Brahe monumentalisoitiin. Kansallisrunoilija J.L.Runeberg kirjoitti hänestä v.1880: ”Valoa! Enemmän valoa! Näin kuuluivat hänen sanansa: antaa päivän valjeta Suomen maan ylle.” Luuttukirjaa tutkimalla voimme kuvitella mielessämme toisenlaisen Brahen, nuoren miehen kaukana kotoa, tapailemassa luutullaan kynttilän valossa kappaleita ”Liebe” tai ”Amor”.